[ ]
08.09.2008 - 11:31
Taidan olla pitkästä aikaa melkoisen ihastunut ja luonnollisesti ahdistaa. Tai oikeastaan ei koko aikaa ahdista. Välillä on oikein hiton hyvä olo ja välillä taas tuntuu ihan kamalalle. Kai se on jonkin asteista sitoutumiskammoa... tai jotain. Kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi vaan lähinnä siitä, että mä vaan panikoin... Jotenkin kummasti orastava suhde saa mut voimaan yhtäpaljon pahoin, kuin hyvinkin. Saa nähdä mitä tästä seuraa.

Näin kiipiää pitkästä aikaa. Se näyttää edelleen hyvälle, mutta kaikessa ärsyttävyydessään kypsyn siihen parissa tunnissa. Muutama tunti vuodessa siis näyttää riittävän.
04.09.2008 - 12:10
Vaikka vakaasti olin ajatellut, etten kommentoi täällä BB:tä, niin pakko se on kuitenkin tehdä.
BB:n Tero... mmmmm. Aiemmin en ole kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, mutta eilen sen tein. Hjärttileijaa, että voi mies olla syötävä. Mikäli se poika tulisi kadulla vastaan, niin varmasti heittäisin sen nippusiteillä pakettiin ja tuuppaisin auton takaluukkuun, veisin kotiin ja pitäisin sielä. Tietysti olis kivempi, jos se tulisi ihan vapaaehtoisesti.
02.09.2008 - 15:07
... luin Minhin viimeistä postausta ja muistin, että lupauduin osallistumaan possari kirjoitukseen kerran viikossa Lumen blogissa. Pähkin nyt pääni puhki mitä hyvää elämässäni tällä viikolla on.

- Tietysti perhe ja ystävät. Ovathan ne joka ikinen viikko osallisena elämässäni, harvemmin sitä vaan muistaa olla näistä asioista kiitollinen. Tuntuvat toisinaan niin itsestään selville asioille, kunnes jokin muistuttaa, ettei kaikilla ole puoltakaan siitä upeasta ihmisverkostosta ympärillään, joka minulla on. Uskon, että olen onnistunut keräämään varsinaisia helmiä ympärilleni ja tunnen itseni varsin etuoikeutetuksi.
- Eräs henkilö ilostuttaa edelleen minua päivittäin. Toisinaan hämmästyttää, että se jaksaakin.
- Mulla on sadepuku himassa. Ei tarvitse kastua läpimäräksi tänäänkään, kun lähtee koiran kanssa tarpomaan metikköön. Kumisaappaatkin löytyy.
- Pääsen omassa kodissani saunaan lenkin jälkeen.
- Jääkaappi ei ole pullollaan herkkuja, mutta ainakin sielä on jotain syötävää ja voin olla menemättä kauppaan tänään. Pääsen luistamaan tylsistä velvollisuuksita.
- Sängyssä on puhtaat korkkaamattomat lakanat ja saan käpertyä sinne tänä yönä koira kainalossa.
- Työsopimusta jatketaan ainakin jouluun.
- Olen kyennyt eliminoimaan yhden mädän omenan elämästäni lopullisesti.

Eiköhän siinä ollut riittävästi syytä iloon.

01.09.2008 - 11:25
Kaikenlaiset harmit kävivät ylivoimaisiksi ennen viikonloppua ja lähdin leputtelemaan hermojani toiseen kaupunkiin.
Elukka on sotkenut asiansa pahemman kerran ja minä keskustelin pitkään hänen nykyisen kumppaninsa kanssa puhelimessa. Oksettaa koko tyyppi niin paljon, etten yksinkertaisesti jaksa enää olla osana sen elämässä. Naurettavaa, että vielä melkein kolmen vuoden jälkeen huomaan olevani tietyllä tasolla osana hänen parisuhderiitojaan. Ei kiitos. Sovin Elukan kanssa, että yhteydenpito loppuu tähän kertaheitolla. Tai siis hänhän se on yhteyttä pitänyt ja minä en ole laittanut asialle stoppia. Nyt sen kuitenkin tein. Mulla ei yksinkertaisesti ole mitään mielenkiintoa olla tukemassa sitä. Itseppähän sotkunsa aiheuttaa omalla kierolla ja itsekeskeisellä käytöksellään.

Tässä samassa ymmärsin, etten halua elämääni enää ikinä mitään vastaavaa. En tarvitse miestä, joka näyttää jumalaiselle ja on sisältä täysin mätä. Tiedättekö niitä upeita tummanpunaisia omenoita, joita myydään ennen joulua kaupoissa. Näyttävät niin sairaan hyville. Pinta on äärimmäisen kaunis ja kiiltävä ja kun sen halkaisee veitsellä, se on sisältä täynnä ruskeita laikkuja ja kota on puoliksi homeessa tai mädäntynyt. Sellainen Elukka on. Kyllä mä haluan elämääni jonkun ihan toisenlaisen. Jos kerran olen oppinut olemaan ostamatta niitä omenoita, vaikka kuinka herkullisille näyttävätkin, niin enköhän mä opi keskittämään huomioni johonkin aivan muuhun miehessäkin.


28.08.2008 - 13:11
En tiedä. Kaiken tämän huolen keskellä eräs henkilö on tuonut hymyä jokaiseen päivääni viimeisen parin viikon ajan. Meikä tykkää...